Sosiaalinen media tuo uusia käytäntöjä opetukseen ja tutkimukseen
Sosiaalinen media on viime vuosina tehnyt läpimurron Internetin
käyttäjien arjessa. Sen käyttö myös opetuksessa ja oppimisessa on
yleistynyt nopeasti muun muassa lukioissa. Korkeakouluissa sen sijaan
sosiaalisen median käyttö ja tutkimus on vielä suhteellisen vähäistä
verrattuna sen suosioon Internetin käyttäjien keskuudessa yleensä ja
ajatellen sosiaalisen median tarjoamia hyötyjä ja mahdollisuuksia
uudistaa korkeakouluopetusta ja työtapoja.
Sosiaalisella medialla tarkoitetaan Internetin pääsääntöisesti maksuttomia palveluita ja sovelluksia, joiden käyttö on yleensä erittäin helposti omaksuttavissa ja jotka tukevat ryhmätyöskentelyä sekä yhteistoiminnallista tiedon tuotantoa. Sosiaalisen median ilmentymiä ovat esimerkiksi wiki-tekniikat, blogit eli verkkopäiväkirjat, sosiaaliset verkostopalvelut kuten Facebook sekä sisältöjenjakopalvelut kuten YouTube ja Flickr.Jussi-Pekka Erkkola on huomauttanut pro gradu työssään (2008), että sosiaalisessa mediassa ei ole kuitenkaan kyse vain välineistä. Se on myös prosessi. Oikeastaan voisi todeta, että sosiaalinen media on uudenlainen, kollektiivinen tapa järjestää ja organisoida työtä, tutkimusta ja opetusta.
Itse olen ollut toteuttamassa sosiaalisen median opetuspilotteja Jyväskylän yliopistossa osana Kansalaisyhteiskunnan maisteriohjelman toteutusta vuonna 2008. Olen myös mukana neljän korkeakoulun Somus-tutkimushankkeessa, jossa sosiaalista mediaa on käytetty hankesuunnittelun ja rahoitusanomuksen teosta lähtien ja nyt edelleen käytetään monipuolisesti projektityövälineinä.
Huolellinen valmistelu ja tekninen tuki
Jyväskylän yliopiston opetusneuvoston rahoittama yksivuotinen sosiaalisen median opetuskäytön pilotti osana Kansalaisyhteiskunnan maisteriohjelmaa toteutettiin vuonna 2008. Pilottia suunnitteli sosiaalisen median tutkija ja opettaja, mutta sekä henkilökunnalla että opiskelijoilla oli varsin vähäinen kokemus sosiaalisen median ammattikäytössä. Piloteiksi valikoitui nettiargumentointi ja -retoriikka, laaja wikiartikkeli sekä perinteisen luentoesseen korvaaminen blogieseellä.
Ennen kuin kurssit alkoivat ne mallinnettiin sekä henkilökunnalle että opiskelijoille tarkoituksena havainnollistaa miten toiminta käytännössä etenee. Vaikka kyseessä on viime kädessä iteratiivinen prosessi, niin itse kurssin kannalta oli selkeämpää esittää se projektina päävaiheittain. Kurssit rakennettiin siten, että ne sisälsivät säännöllisin väliajoin myös lähitapaamisia, jotka toimivat sekä kurssin välietappeina että sosiaalisen median käytön evaluointi- ja neuvontatapaamisina.
Osallistujille järjestettiin myös orientoiva koulutustapahtuma, jossa jokainen sai kokeilla runsaasti erityyppisiä palveluita GMail-sähköpostista yksittäiseen wiki-editointiin ja Delicious -sosiaalisista kirjanmerkeistä Ning-verkostoitumispalveluun. Tavoitteena oli tuoda kansalaisyhteiskunnan toimijoille heti kurssin alussa esiin edellä mainitsemiani sosiaalisen median etuja kuten helppo opittavuus ja nopea sovellettavuus.
Kaikilla kursseilla oli myös puhelin- ja sähköpostineuvonta ja sekä tarvittaessa lähiopastusta. Koko pilotin aikana helpdeskiä tarvittiin hyvin vähän, mutta tietoisuus avun helposta saatavuudesta osaltaan lisäsi rohkeutta ja varmuutta tarttua uusiin välineisiin.
Ensimmäinen pilottikurssi aloitettiin tarkoituksella pelkästä keskustelusta wiki-ympäristössä, jotta saatiin tuntumaa sekä välineeseen että erityisesti kollektiiviseen viestintään Internetissä. Nettiargumentointi oltaisiin voitu toteuttaa myös perinteisemmässä verkko-oppimisympäristössä (kuten Optimassa), mutta argumentointi on huomattavasti helpompaa ja helpommin jäsennettävissä esimerkiksi wikissä tai Qaikun kaltaisilla mikrokanavilla.
Akateeminen ja wiki-tietokäsitys
Toisella pilottikurssilla tavoitteena oli kirjoittaa kollektiiviartikkeli globaalista kansalaisyhteiskunnasta. Lähtökohtana oli, että jokainen osallistuja kirjoittaisi noin kaksi liuskaa aiheesta ja ne koottaisiin yhteen. Orientaatio- ja motivointijaksosta huolimatta kurssi ei kuitenkaan alkanut henkilökunnan toivomalla tavalla.
Wiki-kirjoittaminen ei tuntunut opiskelijoiden mielestä selkeältä, minkä vuoksi palattiin takaisin orientaatiovaiheeseen. Tällä kertaa kiinnitettiin erityisesti huomiota sen selventämiseen miten wiki-prosessi käytännössä toimii, miten siihen osallistutaan ja millaisia eri tehtäväosuuksia aineistontuottamisessa on.
Varsinainen orientaatio-ongelmakin selvisi. Kyse oli siitä, että opiskelijoilla oli vaikeuksia orientoitua kollektiiviseen ja anonyymiin tiedontuottamiseen, joka vielä tähtää keskeneräisyyteen tai ei ole koskaan valmis siinä mielessä kuin yksittäinen teos tai tutkimus on. Kiinnostavaa oli opiskelijoiden niinkin voimakas reaktio.
Akateeminen tieteen teon tapa tähtää jo yksistään tieteen perustan vuoksi omalla tai tutkimusryhmän nimellä tuotettaviin lopullisiin ja staattisiin dokumentteihin, joiden tulokset pitäisi periaatteessa olla myös toisinnettavissa. Opiskelijat alkavat omaksua tätä tietokäsitystä heti opintojen alussa. Wikipedian ja ylipäänsä netin tietokäsitys on tyystin toinen. Se rohkaisee jokaista kontribuoimaan anomyymisti haluamallaan tavalla ja tasolla. Wikipedian tietokäsitys ei kuitenkaan mitenkään heikennä itse wiki-tekniikoiden käyttöä koulutus- tai organisaatiomaailmassa.
Erillinen wiki-muistilista sekä keskustelu akateemisen ja wiki-tiedontuotannon eroista selkeyttivät tilannetta huomattavasti. Itse kirjoittamisprosessi aloitettiin käytännössä ja tarkoituksellisesti tyhjästä dokumentista. Opiskelijoita rohkaistiin eri tavoin aloittamaan informaationkeruu ja sisällöntuotanto itselleen luontevalla tavalla, kuten kopioimalla tilapäisesti siteerauksia eri verkkolähteistä, linkkejä www-lähteisiin sekä kirjallisuuslähteitä yhteiseen wiki-dokumenttiin. Opiskelijat alkoivat itseorganisoituvasti tehdä ensimmäisiä luonnoksia itse tekstiin yksittäisistä kappaleista kurssin vetäjien esittäessä toisinaan ehdotuksia sisällöiksi, lähteiksi ja näkökulmiksi.
Jo yksistään tässä vaiheessa alkoi ilmetä etuja verrattuna perinteisiin tapoihin. Opiskelijat lukivat toistensa löytämiä nettilähteitä, jotka olivat tuoreempia kuin mitä yksikään opinto-opas pystyy esittämään. Henkilökunta suositteli luettavaksi ajattomampaa teoreettista aineistoa.
Wiki-kurssin lähestyessä loppuaan opiskelijat pyysivät vielä jatkoaikaa kokonaisuuden täydentämiseen. Lopulta globalisoituvasta kansalaisyhteiskunnasta syntyi lähes sadan sivun kokonaisuus ja kattava johdatus aiheeseen eri lähteineen.
Esseitä blogiin
Kolmannella kurssilla korvattiin perinteinen luentoessee blogiesseellä. Opiskelijoille annettiin tehtäväksi kirjoittaa liuskan pituinen essee yksittäisen luennon herättämistä näkökulmista. Wiki-kurssi oli saavuttanut niin suuren suosion, että tällä kertaa sosiaalisen median kurssiin suhtauduttiin jo ennakkoon positiivisesti.
Tällä kertaa selkeinä hyötyinä oli muun muassa, että opiskelijat lukivat toistensa esseitä ja ne vaikuttivat omaan ajatteluun. Esseistä tuli niin ikään pidempiä ja monitahoisempia kuin yksin tehdessä. Opiskelijat pitivät hyvänä, että vaikka kirjoitettiin itsenäisesti, niin muiden esseiden näkeminen ripeytti omaa kirjoittamista heti luennon jälkeisinä päivinä.
Henkilökunnalle esseiden hallittavuus oli aivan eri luokkaa verrattuna sataan yksittäiseen sähköpostiviestiin ja yksittäisen opiskelijan kirjoituksia oli huomattavasti helpompi tarkastella arvosanaa varten. Blogin ylläpidon perusteet henkilökunta oppi neljännestunnissa.
Sosiaalinen media tutkimusprojektin organisoitumismuotona
Wiki on huomattavasti nopeampi toimintamalli kuin kokoukset, joiden tavoitteena on tuottaa dokumentti tai kun dokumentin eri versioita lähetellään sähköpostilla ja odotetaan, että joku yksittäinen ihminen ehtii kirjoittaa osuutensa. Jos organisaation dokumentointi sijaitsee wikissä, sitä on helppo päivittää esimerkiksi uuden työntekijän ohjeistuksessa, eikä dokumenttien päivityksestä tarvitse huolehtia intranetissä. Uusia dokumentteja voidaan aloittaa tarpeen mukaan.
Wiki-alusta on palvellut neljän tutkimuslaitoksen (VTT, JY, TaY, TKK) kaksivuotista Somus-hanketta aina hankkeen suunnitteluvaiheesta lähtien. Rahoitusanomuskin Suomen Akatemialle kirjoitettiin yhteistoiminnallisesti wikissä. Hankkeen tavoitteena on hallinnon, kansalaisten ja joukkoviestinnän yhteistyön kehittäminen. Somus hyödyntää sosiaalista mediaa etsimällä uusia tapoja organisoitua etänä.
Somus-hanke kirjoittaa aina seuraavan viikkokokouksensa agendaa internetissä wikillä. Kuka tahansa voi kirjoittaa sinne haluamiaan teemoja ja viikkokokouksessa valitaan keskeisimmät asiat. Itse kokous viikkokokous pidetään Skype-nettipuhelimella, koska työntekijät sijaitsevat kolmella paikkakunnalla.
Agendasta muodostuu automaattisesti esityslista, josta syntyy pöytäkirja. Pöytäkirjan pitäjää voidaan vaihtaa vaikka vartin välein ja se on reaaliaikaisesti nähtävillä ja päivitettävissä kaikille osallistujille sekä myös niille, jotka eivät pääse paikalle.
Wikin lisäksi Somus käyttää muun muassa Delicious-kirjanmerkkejä. Jos joku löytää jotain kiinnostavaa aiheeseen liittyvää, se on välittömästi kaikkien saatavilla eikä samaa asiaa tarvitse löytää montaa kertaa. Qaiku-mikrokanavalla saadaan mukaan laajempi joukko ihmisiä osallistumaan ja innovoimaan kuin Skype-kokouksissa. Sumpli.comilla sovitaan kätevästi tapaamiset jne.
Sosiaalinen media ei siis ole vain informaation tuottamista vaan erittäin tehokas tapa organisoida työtä, tapahtumia ja toimintaa.
- - -
Kari A. Hintikka
Kirjoittaja tekee väitöskirjaa verkkovoimasta eli ihmisten itseorganisoitumisesta Internetissä ja on tutkijana Somus-konsortiohankkeessa Jyväskylän yliopistossa.
Katso myös:
© Suomen virtuaaliyliopisto